Ajattelinpa tässä nyt vähän jotain vielä kirjottaa. Tulin hetki sitten koiran kanssa iltalenkiltä.

Tänään on ollu taas vaihteeksi pilvistä ja vähä jotain vettäkin vihmo kun kaupasta tultiin. Tuli taas kaappiin täydennystä sen verran että täytys varmaan vähä sitä koluta läpi että onko sielä sellasta mitä vois laittaa pois ja minkä voi käyttää, kun tuntuu että sinne jääkaapin perälle aina siirtyy ihan huomaamatta vanhempia tuotteita kun ostetaan lisää. Mutta harvemmin sitä kuitenkaan ihan pilaantunutta löytyy, sen verran aina välillä käyn läpi kaapin sisältöä.

Pakastinkin alkaa olla aika vajaa marjoista, mansikoita ei ole kuin pari kolme rasiaa, mustikoita on joitain, vadelmaa ja karviaista pari purkkia, puolukkaakin löytyy ja raparperia, eniten taitaa vielä olla punaherukoita. Mustikoita tuli poimittua syksyllä vanhempien kanssa ja herukoita sain kotoa ja tädiltäni, myös puolukoita ja karviaisia sain kotoa. Mansikat ja vadelmat ostettiin ja raparperit on omia. Sitten jotain herukkamehua myös sain kotoa. Odotan kovasti jo että saa taas kaikkea marjoja ja muuta.

Eilenillallla koirallamme oli tassujen hoitoilta, leikottiin hieman anturoiden välistä tursuavia karvoja taasen, on mukavampi taas tassutella kun ei pitkät karvat häiritse, kynsienleikkaus oli myös ohjelmassa ja lopuksi anturoiden rasvaus. Nuo operaatiot on koirallemme aina kauhea koettelemus;-), se ei yhtään tykkään kynsien leikkauksesta eikä noista muistakaan hoitotoimenpiteistä ja välillä yrittää kiskoa tassuaan pois mutta lopulta se "alistuu" kohtaloonsa ja antaa tehdä homman loppuun. Vaikka se opetettiin kynsien leikkaamiseen ja käsitelyyn heti pentuna niin se ei ole koskaa siitä huolimatta siitä pitänyt. Tänään oli sitten tuossa illemmalla vuorossa harjaustuokio jossa karvaa irtosi ihan mukavasti:-/. Ja tosiaan vielä tuo iltalenkki päälle. Nyt se hauveli sitten tuossa lattialla makaa aivan reporankana.

 

Tässäpä sitten pari keväistä valopilkkua, ihanan keltaiset leskenlehdet.

                                          

 

 Vaikka pääsiäinen on jo ollut ja mennyt niin nämä kaksi suklaamunista tulleista jutuista otetttua kuvaa on pakko laittaa, ne on niin ihanat;-) Paavo Pesusienen sain veljeltäni kun olin ennen pääsiäistä käymässä kotopuolessa. Hän halusi vain suklaan ja antoi tuon minulle ja oli aika jännä kun olin juuri aiemmin puhunut että olis kiva saada pääsiäismunasta paavo pesusieni. Kieltämättä vähän liikutuin. Olen muutenkin aika tunteellinen ihminen. Ja nyt kun olen vanhemmaksi tullut niin liikutun sellaisistakin mistä en nuorempana liikuttunut.

                                           

                                           

Tää vuodatus tais olla tässä tälle päivää. Taas aika päätöntä höpinää mutta tuntuu hyvältä kun saa kirjotella ajatuksiaan ylös. Lapsena ja teininä ja vielä parikymppisenäkin kirjoitin päiväkirjaa mutta sittemmin se on jäänyt. Korkeintaan kirjoitan piha/puutarhakalenteriin joka päivä lämpötilat ja millainen ilma on ollut ja jotain muuta pientä havaintoa ym. kuluneesta päivästä.

Mutta palailemisiin!